offroadtrial4x4OMA POLKU. YHTEINEN TARINA.
← KAUSI 2025

Suomi III

Kolmatta kertaa Suomessa

Suomi III

Heinäkuun kolmantena viikonloppuna järjestettiin Suomen Raisiossa offroad trialin Euroopan-mestaruuskilpailut, niin sanottu Eurotrial.

Kun päätimme osallistua kilpailuun myös itse, kaikki piti suunnitella ja kalusto valmistella. Suunnittelimme lähtevämme maanantaina 7. 7. Ajoitimme matkan niin, että ehtisimme kahdeksassa päivässä rauhassa perille varikolle, joka sijaitsi 3 600 kilometrin päässä.

Lähtö sujui suunnitelmien mukaan, ja illalla noin 640 kilometrinajon jälkeen odotimme Saksan Rostockissa laivaan pääsyä. Ensimmäisellä kolmesta lautasta pääsimme Ruotsiin, ja sieltä jatkoimme pohjoiseen Pohjanlahden ympäri Suomeen. Viikon Ruotsin ja Suomen teillä ja moottoriteillä ajamisen jälkeen saavuimme ongelmitta varikolle. Varikko ja kilpailualue sijaitsivat noin viiden minuutin ajomatkan päässä Raision pikkukaupungista. Pitkän matkan jälkeen otimme keskiviikon tervetulleena vapaapäivänä. Kilpailijat alkoivat tutustua muiden autoihin, ja aikaa jäi myös kilpailusektoreihin tutustumiseen. Järjestäjät viimeistelivät niitä vielä.

Torstai

Kilpailu alkoi oikeastaan torstaina teknisillä katsastuksilla, joihin ajoimme ensimmäisten joukossa. Lähtö varikolta oli yllättävän dramaattinen: emme saaneet kilpa-autoa käyntiin. Kymmenen minuutin kuluttua ongelma ratkesi vaihtamalla kytkin, jonka sade oli vaurioittanut Saksassa. Saimme auton katsastukseen ajoissa.

Teknisessä katsastuksessa tuomarit tarkastavat kilpa-autojen kunnon. Autojen on täytettävä kyseisen luokan tekniset ja turvallisuusmääräykset. Me läpäisimme katsastuksen huomautuksitta. Kahden muun tšekkiläisen kilpailijaparin piti tehdä vain pieniä muutoksia, ja hekin läpäisivät katsastuksen.

Perjantai

Ohjelma jatkui harjoitustrialilla, jossa kilpailijat pääsivät kokeilemaan, miten heidän erikoisautonsa käyttäytyvät paikallisilla kallioilla. Illalla ajettiin näyttävä kulkue, jossa kilpailijat esiteltiin, minkä jälkeen vuorossa oli juhlallinen avajaisseremonia illallisineen ja paikallisen yhtyeen konsertteineen.

Ennen lähtöä kilpailijat arpoivat, missä kymmenestä sektorista he aloittaisivat lauantaina ja sunnuntaina. Näin järjestäjät saivat jaettua lähes sata kilpailijaparia eri sektoreille. Me arvoimme sektorin numero yhdeksän ja suhtauduimme suurella kunnioituksella porttiin numero kolme: edessä oli suuri, vino lohkare, josta noustiin kalliolle.

Lauantai

Kilpailu alkoi kello kahdeksan aamulla. Ajoimme ensimmäiseen sektoriin toisena prototyyppinä. Auto toimi kallioilla täydellisesti, ja olimme tavalliseen tapaan tutustuneet reittiin hyvin etukäteen. Selvisimme myös pelätystä portista, eikä hämähäkkiemme kanssa ollut lainkaan ongelmia. Alku sujui hyvin.

Seuraavat sektorit saimme valita sen mukaan, missä pystyi ajamaan ja missä ei ollut jonoa. Valitsimme toiseksi sektorin numero kymmenen. Toisella portilla tuli ongelma: edellämme toinen tšekkiläinen prototyyppi kaatui ja keskeytti sektorin. Meilläkin oli vaikeuksia portilla, mutta pysyimme pystyssä. Tuomari keskeytti ajomme, koska aika oli hänen mukaansa loppunut. Se haittasi meitä melkoisesti, mutta emme voineet valittaa, sillä portin ylitysyrityksen aikana ajanottokellomme putosi, joten meidän oli luotettava tuomariin.

Selvisimme seuraavista kuudesta vaativasta sektorista erittäin hyvin, vaikka vaihteisto temppuili välillä. Tarkistimme siitä kaiken mahdollisen: liittimet, öljyn ja vivustot. Näytti siltä, että vaihteisto ylikuumeni lämpiminä päivinä. Saimme lauantain kilpailun päätökseen ja aloimme miettiä, mitä tekisimme ongelmalle sunnuntaina.

Sunnuntai

Seuraavana päivänä järjestäjät tekivät radoista hieman vaikeampia. He käänsivät joitakin portteja ja rakensivat toisia uudelleen valmiiksi porattuihin reikiin. Ensimmäinen sunnuntaisektori sujui meiltä taas hyvin. Sitten tuli sektori kymmenen ja ongelma kolmannella portilla. Vaihteiston ongelmien takia emme päässeet sektorista läpi.

Sen jälkeen laitoimme akkuventilaattorin Romanin jalkojen juureen ja jäähdytimme vaihteistoa myös ajon aikana. Seuraavilla sektoreilla vaihde putosi välillä pois päältä, mutta ajoimme hienosti, harkiten ja virheettömästi. Auto selvisi uskomattomista kallioista ja kivikoista aina viimeiselle portille asti. Kun nousimme pystysuoraa seinämää, auto alkoi kaatua, ja kun yritimme peruuttaa, peruutusvaihde ei ollut käytettävissä… Sitten odotimme pitkään, ennen kuin auto kaatui katolleen. Siihen päättyi kilpailumme. Kukaan ei loukkaantunut, eikä auto vaurioitunut.

Silti pääsimme jälleen Euroopan kymmenen parhaan kilpailijaparin joukkoon vaikeimmassa Prototyyppi-luokassa. Illalla, tulosten laskemisen jälkeen, oli vuorossa parhaiden kilpailijaparien juhlallinen palkitseminen ja kilpailun päätösseremonia.

Pakkasimme kaiken, lastasimme sen ja valitsimme kotimatkalle oikoreitin. Edessä oli pitkä lauttamatka Tukholmaan ja sen jälkeen ajo 800 kilometriä seuraavalle, hieman lyhyemmälle lautalle, jolla pääsimme Saksan Rostockiin. Sieltä oli enää lyhyt matka kotiin. Kolmessa viikossa ajoimme yhteensä 5 000 kilometriä ja matkustimme kolmella lautalla.

Kaikki tietenkin haluavat sijoittua mahdollisimman hyvin, ja mekin teimme kaikkemme paremman tuloksen saavuttamiseksi. Tällä kertaa tuloksena oli ”vain” kymmenes sija, mutta emme tuottaneet pettymystä ja saimme jälleen vahvistuksen sille, että pysymme Euroopan parhaiden vauhdissa.

Kiitokset

Kiitämme perheitämme kärsivällisyydestä. Kiitämme myös sponsoreita ja yhteistyökumppaneita tuesta ja mahdollisuudesta osallistua tällaiseen kilpailuun.

Kiitos, ja toivottavasti tapaamme jossakin Bratronicen kilpailuistamme tai muissa kotimaan kilpailuissa.

Pavel ja Roman

Kuvina.

Valokuvat: 21

Suomi III

Valokuvaa ladataan…

Selaa nuolinäppäimillä tai pyyhkäisemällä. Esc sulkee albumin; koko näytön tilassa se poistuu ensin tästä tilasta.